8. osa

 

-Dara! Mitä sulle on tapahtunut? Mä en oo tuntea sua! Ja Sofia! Sä oot ihan eri näköinen kuin ennen lomaa.

-Samat sanat sulle Anita. Me kaikki ollaan kai kasvettu tän loman aikana,

Sofia Bjergsen nauroi.

-Mä ainakin,

Dara nauroi myös ja jatkoi:

-Oota kun sä näät kaikki kuvat!

Daran kuvasarja oli hyvässä vauhdissa, kun Kaori ja Yuki viimeisinä saapuivat paikalle.

-Ja tässä oli meidän tupa. Tää jalisleiri oli ihan paras leiri ikinä!

-Joo, mut mennään hei sisään. Mä jätin takin sinne hetki sitten ja suoraan sanottuna mulla on jo aika kylmä.

-Mulle sellainen Rainbow -tee, kiitos,

tilasin Boban omistajalta.

-Kas tässä, kaksi simoleonia.

-Olipa se edullinen.

-Jotain etuja kai työntekijöillä täytyy olla.

-Kiitos,

sanoin nöyränä. Tämä oli yksi "salaisuuksistani". Olin aloittanut työt Bobassa, jotta tienasin itselleni rahaa ruokaan ja muihin välttämättömyyksiin. Koska en juuri kuluttanut mihinkään muuhun, olin ehtinyt säästää itselleni rahaa pieniin ylellisyyksiinkin, kuten kampaajaan ja meikkeihin.

-Mitä sä oot puuhannut loman aikana,

Sofia kysyi Yukilta.

-Mun sisko meni naimisiin Komorebilla, joten me käytiin laskettelemassa aika paljon ja mä pääsin harjoittelemaan kiipeilyäkin.

-Mä haluaisin kanssa kiipeilemään! Se kuulostaa tosi mahtavalta, ja.. ehkä vähän vaaralliseltakin.

-Se on, usko pois. Kaorin tuttu putos rinteeltä eikä sille onneks käyny pahemmin, mitä nyt muutamia luita murtu ja sen sellasta, mut oikeesti siinä olis voinu käydä tosi pahasti.

-Eikö sillä ollut minkäänlaisia turvavaljaita? Tai mitään?

-Ei siellä mitään valjaita käytetä. Ja ne aloittelijaseinät on tosi matalia. Vaikka sä putoisitkin, niin ei niissä käy kauheen pahasti.

-No aika pahasti mun nähdäkseni sille Kaorin kaverillekin kävi, vai?

-Kaori näyttää olevan tiiviissä jutuissa Morganin kanssa,

Sofia totesi ja jatkoi:

-Joten siltä ei varmaan just nyt pysty kyselemään sen tarkemmin.

-Joo, mut se ei ollutkaan missään aloittelijarinteessä se. Tyyppi oli kiipeilemässä paljon korkeammilla rinteillä, koska sen taidotkin on ihan eri luokkaa kun mitä meillä.

-Ehkä onkin, mut olis se silti jotain turvavälineitä selvästi tarvinnut, kun kuitenkin putosi.

-Yuki, mun mielestä Anita on tässä oikeassa. Turvavaljaista ei varmasti oli ollut haittaa. Mut hei, kenen kanssa Rashida oikein juttelee?

Sofia vaihtoi näppärästi puheenaihetta.

Käännyin katsomaan.

-Ei aavistustakaan.

-Ehkä se on joku niiden perheen tuttu?

-Hmm. Meille kuulemma tuli uus kuvataiteen maikka. Voisko toi olla se?

-Mahdollisesti?

-Me vaihdettiin tossa kuulumisia Morganin kanssa ja todettiin, et me molemmat ollaan vielä sinkkuja. Mites te muut,

Kaori kysyi kohtalaisen kuuluvalla äänellä.

-Mä oon myös edelleen sinkku,

Sofia vastasi nopeasti ja käänsi katseensa minuun.

-Mites sä Anita? Joko sulla on poikaystävä?

Sofia tiesi! Ihan tasan varmasti tiesi. En ollut itse kertonut mitään, mutta hänen silmistään näin, että kysymys oli hänen osaltaan turha.

-Mitä, menikö Anita hiljaiseksi,

Kaori nauroi.

-Anitalla on paljonki salaisuuksia tätä nykyä,

Luna nauroi taustalla ilkikurisesti.

Saatoin vain toivoa, että hän ei huutaisi niitä koko Boban kuullen ulos!

-No kyllä se pitää paikkansa, että salaisuuksia on, eikä se kohta ole enää salaisuuskaan, kun koulu alkaa huomenna.

-Kuka se on,

Dara kysyi.

-No mitäs luulet,

Sofia vastasi ja jatkoi:

-Kenen kanssa koulun cheerleader joukkueen johtaja muka seurustelis, ellei...?

-Wolf! Sä seurustelet Wolfin kanssa?!

Dara oli täydellisen ällistynyt.

-No niin, tulihan se sieltä,

Sofia hihkui.

-Ei oo todellista Anita!

Aloin nauraa. 

-On se. Mä tosiaan tapailen Wolfia.

-Ei se oo pelkkää tapailua,

Sofia intti vastaan.

-Kyllä se vielä on.

-Mä en oikeesti millään usko, että sä oot Wolfin kanssa. Tai siis, no, Wolfista mä kyllä uskon, mut kun se on seurustellut melkein jokaisen muijan kanssa joka meillä koulussa on.

-Ei sentään Dara, sillä meitä on tässä aika monta, eikä meistä kukaan oo seukannu Wolfin kanssa,

Sofia totesi ympärilleen katsoen.

-Mä ymmärrän, et sä oot musta huolissas, mut oikeesti, me vaan hengaillaan,

selitin Daralle. Hän siristi hieman silmiään ja pudisti sitten päätään.

-Ihan kuinka vaan, kunhan tiedät, et se tyyppi ei oo uskollinen sitte niin kelleen.

Päätin olla vastaamatta.

-Mun faija tulee hakemaan mut hetken päästä,

Morgan totesi katsoessaan puhelintaan.

-Ja munkin täytyy mennä, mut nähdään sitten huomenna koulussa,

Yuki hihkaisi.

-Munkin on mentävä,

Dara totesi.

-Miten sä... joko...

En tiennyt miten kysyisin, että seurusteliko Dara Duanen kanssa nyt.

-Mä en yhtään ymmärrä, mitä sä yrität änkyttää. Jos sulla on kysyttävää, ni kysy,

Dara totesi. Hänen hymynsä kertoi, että hän tiesi kyllä tasan tarkkaan, mistä yritin häneltä udella, mutta hän ei kiusallaankaan vastannut tai ottanut kantaa.

-Nähdään huomenna,

Dara sanoi salaperäisesti hymyillen ja katosi ovesta ulos.

-Mä kävin tänään hakemassa sen jutun, mistä me viime talvena puhuttiin.

-Sen, mistä sä sanoit, että hakisit itelles tänä vuonna.

-Siis kävitkö sä hakemassa itelles korun... sinne? Ennen mua?

-Kävin! Sori, että mä en kertonu sulle etukäteen, mut mä pelkäsin, et mä jänistäisin viime hetkellä.

-Sattuko se?

-Vähän se nipisti ja nyt jälkeenpäin sen kanssa on pikkusen epämukava istua.

-Sun tarvii laittaa tää sinne meidän yhteischattiin. Mä tiiän, et aika moni muukin aikoo laittaa sen heti, kun tietää, et joku meistä on laittanu.

-Mä laitan. Tänä iltana.

-Mä en voi uskoo tätä. Anita, meistä ensimmäisenä. Vau,

Morgan suhisi. Lävistys intiimissä paikassani muistutti minua joka hetki olemassaolostaan ja hymyilin urheasti, vaikka oikeasti halusin vain maata sängyssä kylkiasennossa, tai ehkä selällään. En vielä tiennyt, missä asennossa kipu tuntuisi vähiten. Kai tämä menisi ohi ajan kanssa?