2. osa

 

-Tehän olette saaneet täällä todella siistiä jälkeä aikaiseksi,

Marcelin vaimo Janae kehui.

-On tässä vielä aika paljon tekemistä, 

vastasin vähän häpeilevänä, sillä kodin nykyinen kunto oli mielestäni karmea.

-Älä vaadi itseltäsi liikoja. Minä olen varma, että Marcel pystyy auttamaan teitä niiden ongelmien kanssa, joihin teillä itsellä ei riitä rahkeet.

-Ja niitä ongelmia on paljon!

Nauru kupli minusta ulos ja jouduin tekemään kaikkeni, että se ei olisi muuttunut hysteeriseksi.

-Jäikö sun mies ulos?

Olin kuulevinani matalan äänen takapihalta.

-Hän juttelee siellä äitisi kanssa.

Huolestuin välittömästi.

-Muistan äitisi vuosien takaa. Hän on tuskin lainkaan muuttunut. Niin suloinen hän oli jo silloin.

-Niin. Suloinen. Sitä äiti totta tosiaan on. Tuota, mitä jos mä soittaisin meille vähän pianoa?

-Oi, osaatko sinä soittaa? Aivan mahtavaa! Soita toki!

Pakenin paikalta ja kauhukseni huomasin, että jälleen yksi hämähäkinseitti löytyi. Äiti oli tehnyt luokattoman huonoa jälkeä niiden poistamisessa. En kuitenkaan voinut enää perääntyä, joten asetuin flyygelin äärelle. Soitin oli hieman epävireinen, mutta en antanut sen häiritä. Äitikö suloinen? Janae ei tainnut tietää, että äiti ei todellakaan ollut naisten ystävä eikä suloinen naisille. 

Kiitollisena havaitsin, että Marcel ja äiti tulivat takaterassilta sisälle. Hirvittävää myöntää, mutta en luottanut äitiini lainkaan. Olisi niin tyypillistä hänelle vietellä mies, jonka vaimo oli toisessa huoneessa. Tämä oli nähty, monesti.

-Saitteko sovittua remontin aloittamisesta,

Janae kysyi.

-On meillä alustava suunnitelma,

äitini vastasi.

-Täällä on hurjan paljon työtä, eikö totta?

-Onhan täällä ja luulenkin, että annan parhaimman työmieheni hoitaa remontoinnin.

-Matt,

Janae sanoi tyytyväisen kuuloisesti ja jatkoi,

-Hän on todellakin hyvä eikä lainkaan epämiellyttävä silmillekään.

-Harmi, että en ole häntä näkemässä,

äitini vastasi ja sydämeni putosi vatsanpohjalle. Niin. Olin tiennyt tämän.

-Et ole näkemässä? Miten niin?

-Minun työni alkaa Willow Creekissä ja on välttämätöntä, että olen työnantajani käytettävissä.

Niin äiti, kerro toki, miten "työnantajasi" käyttää sinua. Anna mennä!

-Me puhuimmekin jo Iriksen kanssa, että pidämme Anitaa silmällä ja Matt voi muuttaa taloon remontin ajaksi. Hän on erittäin luotettava.

-Mutta tottakai me autamme Anitan kanssa,

Janae huudahti. Mutisin kiitokseni ja poistuin yläkertaan. En halunnut kenenkään näkevän, miten kyyneleet valuivat hiljaa poskilleni. Ei, tämäkään ei ollut ensimmäinen tällainen kokemus. Tällä kertaa minulla sentään näytti olevan vastuullisia aikuisia ympärilläni.

**********

POV: Iris

Selasin kuvia netistä ja Marcel istui vieressäni. Hänen housunlahkeensa kosketti paljasta säärtäni ja värähdys kiiri lävitseni. Niin, minä minä sille mahdoin, että olin rakennettu tällaiseksi? Pidin miehistä. Seksistä. En suostuisi pyytelemään sitä anteeksi koskaan.

-Tämä näyttää aika lailla sellaiselta, millaiseksi haluaisin sisustuksen sisällä olevan,

esittelin vastaan tullutta kuvaa ja Marcel kumartui lähemmän. Hänen partavetensä tuoksu oli kiihottava. Minun oli pakko sulkea silmäni hetkeksi, etten kadottaisi keskittymistäni täysin.

-Äiti rakasti kauheasti vanhoja, tunkkaisia värejä ja raskasta, tummaa puuta. Haluaisin taloon keveämmän sävyn kaikkien näiden vuosien jälkeen. Minun mielestäni se ansaitsee sen.

-Talon remontoinnissa on valtavasti työtä jo itsessään,

Marcel sanoi hitaasti.

-No tottakai siinä on,

kivahdin.

-Älä käsitä väärin Iris. Tämä antaa kyllä hyvän kuvan siitä, mitä tulevaisuudessa haluat.

-No se kai oli tarkoituskin.

Olin hieman loukkaantunut. Hän puhui remontoimisesta ja minä halusin keskustella sisustuksesta.

-Iris, tämän aika on paljon, paaaljon myöhemmin. Ensin pitää tarkistaa, että talon runko on ylipäätään kunnossa.

-Tottakai se on! Tämähän on kivitalo!

-Kivitalotkin voivat menettää tukensa, jos niistä ei huolehdi.

-Kuulostat ihan Anitalta,

sanoin murjottaen.

-Sinulla on harvinaisen fiksu tytär.

-Tiedän!

-Iris, ei viitsitä riidellä. Siitä on niin kauan, kun me viimeksi näimme. Sinä katosit...

-En minä mihinkään kadonnut. Minä vain lähdin. En kestänyt tätä paikkaa. Äitiä. Yritin soittaa sinulle. Yritin, ihan todella. Vanhempasi eivät kutsuneet sinua puhelimeen.

-Iris,

Marcel voihkaisi ja veti minut ylös, itseään vasten.

-Luulin, että en enää ikinä näkisi sinua.

-Minäkin luulin, että en näkisi sinua.

Henkäisin sanat, kuulostin avuttomalta. Miehet pitivät siitä. Osasin sen hyvin. Marcelin tummat silmät muuttuivat entistä tummemmiksi ja sisimpäni reagoi siihen vastaansanomattomalla tavallaan.

-Suutele minua,

anoin epätoivoisena. Oi, olin niin hyvä tässä!

Marcel voihkaisi hiljaa painaessaan huulensa omilleni. Annoin käsieni roikkua sivuillani, näyttelin hetken ajan naista, joka ei kykene mitenkään vastustamaan omia tuntemuksiaan. Niin no, ei se kaukana totuudesta ollutkaan. Jos mies herätti minussa tälläisia tuntemuksia, en todellakaan kyennyt niitä vastustamaan. Marcelin kädet hakeutuivat takamukselleni ja ruumiini vastasi välittömästi.

Kielemme kietoutuivat toistensa ympärille ja himo kuohui sisälläni. Taivaan tähden, että olin kaivannut tätä! Mitä edellisestä kerrasta oli? Viikko? Muutama päivä? En ollut ihan varma, mutta tarvitsin tätä. Tarvitsin tunnetta olla haluttu. Voihkaisin syvältä kurkustani ja vedin Marcelia lähemmäs. Voitonriemuisena tunsin, että hän oli minun!

-Olen kaivannut tätä Iris,

hän nyyhkäisi ja huulet pyyhkivät poskeani, siirtyen kaulalleni. 

-Oih, Marcel.

Hän alkoi avata hameeni nappia ja vetoketjua. My-my-my! Olipa hänestä kehittynyt taitava! Arvostin tällaisia asioita miehessä.

-Iris, saanko...

Vereni humahti.

-Saat. Aina.

Marcel taivutti minut pöytää vasten, hameeni valahti nilkkoihini. Toisella kädelläni avasin taitavasti hänen housunsa.

-Marcel,

huokaisin juuri oikeanlainen hämmästys äänessäni tavoittaessani hänet. Bingo! 

Ja näin, rakas Anita, me tienaamme rahat remonttiin.

**********

Iriksen äänellä kerrottu pätkä antanee varsin hyvän kuvan naisen luonteesta. Hän on häikäilemätön opportunisti, ottaa mitä saa ja joskus vähän enemmänkin. Sellaiset omantunnon asiat, kuten toisen parisuhde, eivät Iristä kiinnosta. Ei häntä kovin paljon kiinnosta teini-ikäinen tyttärensäkään, sillä nainen on lähtemässä ja jättämässä tämän tuiki tuntemattoman miehen kanssa, asumaan romahtamisen partaalla olevaan taloon. Miten ihana nainen! ( <- sarkasmi )