Kaksi vuotta myöhemmin
Olin kasvanut tärkeimmät teinivuoteni täysin vapaana ja osittain tulos oli sen mukainen. Matt oli poistunut talosta remontin valmistuttua ja olin nyt yksin.
Loma koulusta oli päättymässä ja olin tekemässä jotain, josta olimme ystävieni kanssa silmät suurina puhuneet ja spekuloineet jo viime vuonna.
Sydän tykytti rinnassa, kun varmistin vastaanottoaikani.
Olin käytännössä jo nainen, ihan kaikkinensa, joskin kokematon vielä. Loman jälkeen minulla oli parikin salaisuutta, isoa salaisuutta, joista tämä toinen tapahtuisi ihan kohta!
"Oon nyt lähdössä, nähdään kohta", laitoin ryhmäviestin ystävilleni.
Olisin meidän joukkomme ensimmäinen ja minua jännitti aivan mielettömästi!
Tullessani kotiin voin kertoa, että oloni oli lievästi kuvailtuna epämukava. Silti otin sisukkaasti selfien ja jaoin sen Simstaan kuvatekstillä: "Jotkin muutoksista eivät näy päällepäin."
-Oonko mä ensimmäinen?
-Oot. Hei Morgan. Ihana nähdä!
-Oota kun mä pääsen kertomaan kaiken, mitä kesän aikana tapahtui,
hän rutisti minua. Itsekseni ajattelin, että niin, odottakaapa vaan!
-Mä en oo vielä kertonut muille,
kuiskasin Lunalle ja nojauduin lähemmäs.
-Mä kävin tekemässä sen, mistä me viime talvena puhuttiin.
-Mitä? Oikeesti?
-Joo, ihan oikeesti.
-Mä en tiiä mitä sanoa.
-Sattuko se?
-No, mitä nyt vähän nippas,
sanoin vähätellen kipua, joka silläkin hetkellä tuntui äärimmäisen epämukavalta.
-Pitäisköhän munkin?
-Mee ihmeessä. Mä voin tulla mukaan jos sä haluat.
-Siellä olis huomenna vapaa aika koulun jälkeen.
-No niin, ei kun varaamaan sitten,
suhisin ja kikatin päälle.
-Loput oottaa meitä Boballa,
sanoin kun luin viestin meidän istuessamme. Istuminen tuntui erittäin epämukavalta.
-Lähdetäänkö?
-Joo, mennään. Siellä on sitten aika viileä keli,
Morgan huolehti. Juuri nyt minulla oli kuuma. Suorastaan hiki. Tuskanhiki.
**********
Mitä Anita mahtoikaan käydä tekemässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti