4. osa

-Osaat sä kyllä hyvät salaatit tehdä,

Matt kehui. Aikaa myöten hän oli alkanut puhumaan enenevässä määrin. Meille oli kehkeytynyt tietyllä tapaa jonkinlainen omituinen perhe.

-Onko sun äidistä kuulunut mitään?

-Viimeksi eilen se laitto mulle viestiä ja kuvan. Se oli jossain loistoristeilijällä ja pukeutunut niin ihonmyötäiseen iltapukuun, että se on varmasti täytynyt ommella sen päälle!

-Ilmeisesti hän ei siis ole ihan heti tulossa takaisin?

-Mä luulen, et se ei oo tulossa takaisin ollenkaan.

Puhtini loppui äkkiä ja minulle tuli surullinen olo.

-Mä oon tosi pahoillani. Ja anteeksi, että mä sanon näin, mutta sulla on aika kauhea äiti. Mä ymmärrän, että sä varmasti rakastat häntä, mutta ihan oikeasti... Ei äidit hylkää lapsiaan.

-Ei tää oo ensimmäinen kerta ja joo, on se kauhea, mutta mun mielestä se on mun yksinoikeus sanoa niin, koska mä olen sen tytär,

vastasin napakasti.

-Olet oikeassa. Anteeksi.

-Ei sun tarvii pyydellä anteeksi. Oikeesti ei. Mua vaan ärsyttää, kun asiat ei etene.

-Mitkä asiat?

-No esimerkiksi nää ikkunat. Ulkona on jo tosi kylmä ja vaikka täällä laittais lämmöt täysille, niin ne valuu noista ikkunoista harakoille.

Matt oli niin pitkään hiljaa, että mietin olinko ollut liian kärkäs sanoissani.

-Sä olet oikeassa ja mä olen välillä hämmentynyt siitä, että sä ymmärrät tällaisista asioista näin paljon.

-Sitä oppii kun vanhaksi elää,

vastasin kuivasti.

Kun kaivoin kouluprojektini esiin, Matt tuli kysymättä mitään auttamaan. Katsoin häntä sanattomana ja hän vain kohautti harteitaan, totesi:

-Tää on vähän niinkuin mun juttu.

-Matt, miksi sä et seurustele? Vai onko sulla joku? Koska jos on, niin sä pidät kyllä huonosti sun tyttikseen yhteyttä ja mä voin kertoa, että tolla menolla suhde päättyy nopeasti.

-Ei mulla ketään ole,

hän murahti ja äänensävy kertoi, että hänen puolestaan asia oli loppuunkäsitelty.

Itse olin kuitenkin eri mieltä.

-Sä olisit varmasti hyvä seurustelukumppani.

Matt huokaisi raskaasti, mutta tarttui kuitenkin syöttiin.

-Miksi sä niin kuvittelet? Et sä mua tunne Anita.

-Tunnen mä ihan riittävästi. Sä oot tosi kohtelias, luotettava etkä sä höpöttele tyhmiä.

-Kuten sä nyt.

-Kuten mä nyt. Tai ehkä mä en höpöttelekään tyhmiä. Sua vaan pelottaa ajatella asiaa.

-Se, mikä mua pelottaa, on se, että sä oot ihan liian aikuinen sun aivoiltas.

-Sen siitä saa kun kasvaa Iris Bayonan lapsena,

totesin vinosti hymyillen.

-Mulla olis sun äidin kanssa kana jos toinenkin kynittävänä.

-Asetu jonoon Matt. Mä oon ensimmäinen ja mun jälkeen on aika monta muuta ennen kun on sun vuoros. 

-Kuule, mä en yhtään epäile.

Sen jälkeen me molemmat purskahdimme nauramaan ja lopulta kierimme pitkin vanhoja lattialautoja. Hyvä oli, etten pissannut housuihini.

Koulu sujui hyvin. Olin opetellut käyttämään kevyeltä tuoksuvaa hajuvettä.

Kaappini oven olin koristellut mieleisekseni.

Olin myös päässyt koulun cheerleader -joukkueeseen ja harjoittelin ahkerasti.

Kovin moni high schoolin aloitusluokalla oleva ei ollut joukkueeseen päässyt minun lisäkseni, joten olin paitsi otettu kunniasta, myös vähän stressaantunut. Opiskelun lisäksi minun piti mahdollisimman nopeasti päästä oikealle tasolle ja se vaati työtä. Paljon.

Pelkkä omena välipalana oli hieman liian vähän, mutta muuhun minulla ei ollut toistaiseksi varaa.

Oppitunneista taideaineet olivat lempparini. 

Tiesin vastaukset melkein kaikkiin kysymyksiin ja viittasin ahkerasti.

Koulukavereistani Darling Walsh oli toistaiseksi läheisin, mutta hänen kanssaan ei höpötelty perinteisiä tyttöjen juttuja. Darling ei välittänyt pojista ja ihastuksista. Hän halusi keskustella urheilusta ja autoista, joten minä etsin netistä mahdollisimman paljon tietoa niistä asioista, jotta en vaikuttaisi ihan tyhmältä hänen edessään.

Toisina päivinä pääsin myös ihan ruokalaan syömään. Silloin Matt oli yleensä sujauttanut laukkuuni pari seteliä salaa ja olin niistä kiitollinen.

-Pienten fisujen ei pitäis tulla ollenkaan suurten akvaarioon. Ne haisee kuolemalle.

Malcolm. Hän oli aina nälvimässä, kun tilaisuus vaan koitti. Inhosin tyyppiä sydämeni pohjasta.

Kun olin vienyt lautaseni pois, oli Malcolm lähtenyt myös. Päätin rohkaista itseni ja kertoa Wolfgangille, että Malcolm kiusasi minua. Wolf oli koulun kingi. Kaikki kumarsivat häntä, myös rikas Malcolm.

-Siis se haiseva herne kehtaa aukoa päätään sulle? Sä oot sentään meidän cheerleader joukkueessa. Hyvä, että sä tulit kertomaan mulle.

Sydämeni jätti pari lyöntiä välistä. Wolf aikoi puolustaa minua! Olin salaa ihastunut häneen, kuten varmasti yli puolet koko koulusta ja Wolf pyöritti tyttöjä niin tiuhaan tahtiin, että kukaan ei tiennyt kenen kanssa hän seurusteli seuraavan kerran kouluun tullessaan.

-Mä aion näyttää sille saastaiselle aivosyövälle, että kukaan ei hauku mun tyttöjäni.

Wolf lähti niin nopeasti, että tuoli kaatui lattialle.

Mä kuuluin Wolfin tyttöihin! Suljin silmäni epäuskoisena. En välittänyt enää vähääkään siitä, mitä Malcolm oli sanonut tai ei ollut sanonut, sillä Wolf laski minut hänen tyttöihinsä! Jos kuolisin nyt, kuolisin onnellisena, ajattelin huumaantuneena. Kyllä, Wolfgang oli futisjoukkueen johtaja ja me cheerleaderit kuuluimme futisjoukkueelle, tavallaan, joten... Mutta silti! Olin yksi Wolfin tytöistä!

**********

Jostain syystä Malcolm ja Anita ovat erittäin huonoissa väleissä. En tiedä miksi. Ja jostain syystä viime aikoina KAIKKI mun pelaamat teinitytöt on olleet aivan pääsemättömissä Wolfgangista... Myös Anita.