Osa 4

 

Koska edellinen äänestys oli mennyt niin hyvin, niin päätin jatkaa samalla linjalla. Evergreen Harbour oli kaikkea muuta paitsi ikivihreä, ellei ikivihreäksi laskenut ruosteenraiskaamaa säiliöaluetta. 

Opintoni olivat taas alkaneet ja välikohtaus San Myshunossa oli unohdettu. Melkein. Vartaloni muisti vielä ja kärsin omituisista kivuista. Sellaista kai se oli neitsyyden menetyksen jälkeen, pohdin, sillä minulla ei ollut ketään, keneltä kysyä. Voi miten kaipasinkaan äitiäni tällä hetkellä!

Minun oli tehnyt aivan valtavasti mieli kalaa, joten olin tuhlannut siihen vähistä rahoistani melkoisen siivun. Onneksi tästä lohesta oli tulossa monen päivän ateriat, sillä muuten olisin vararikossa. Joutuisin joka tapauksessa venyttämään simoleoneja ja farkkujeni tiukkuudesta päätellen se ei olisi huono asia. Uusia, isompia vaatteita minulla ei todellakaan ollut vara ostaa.

Lohi maistui herkulliselta ja mietin ihmeissäni, että miksi en aiemmin ollut muka pitänyt kalasta. Sehän oli suorastaan jumalaista. Sitten ajatus jysähti päähäni. Laskin haarukan varovasti, käsi täristen, ja aloin laskea. Nielaisin vaivalloisesti. Lohi tuoksui edelleen herkulliselta, mutta vatsalaukkuni sisältö pyrki ulos. Olin myöhässä. Paljon.

Tähän samaan hetkeen sain sähköpostissa ilmoituksen, että Ikivihreä satama oli nyt entistäkin vihreämpi, sillä istutustyöt oli saatu loppuun ja uusi suunnitelma oli käynnissä Evergreen Harbourin parantamiseksi.

Viikon lopulla odottelin Travista vierailulle ja siinä odotellessani siivoilin. Minua pelotti, mutta pelostani huolimatta asia oli otettava puheeksi suojelijani kanssa. En vielä yhtään tiennyt miten sen tekisin.

-Ennen kuin sä sanot yhtään mitään, niin mun on kerrottava jotakin.

-Keira...

Travis aloitti ja arvasin, että sieltä olisi taas tulossa nuhtelua puhetavastani.

-Mä oon raskaana,

möläytin suoraan.

-Mitä?!

Travis järkyttyi silminnähden. Sitten tuli seuraava kysymys:

-Miten?

-Travis -pieni, eikö sun äitis kertonut sulle kukista ja mehiläisistä?

Hän sulki silmänsä ja näin, että häntä ärsytti. Ulos tuli syvä hengitys ja sen myötä hänen silmänsä avautuivat. Katse oli lempeä.

-Keira, tiedät kyllä varsin hyvin mitä minä tarkoitan. Missä, miten, kuka? Jos saan arvata, niin San Myshunossa.

Nyt huokaisin vuorostani minä, mutta hengähdykseni ei ollut tasainen. Se tärisi. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kertoa kaikki.

-Keira, taivaan tähden! Miten sinä saatoit olla niin edesvastuuton?! Kaikista maailman miehistä sinä olet raskaana nuorukaiselle, jonka isä murhasi sinun vanhempasi!

Travis ei ollut koskaan aiemmin huutanut minulle, mutta annoin sen anteeksi, sillä hän oli silminnähden pelästynyt.

-No, näin nyt kävi ja olen pahoillani.

Sen jälkeen istuimme hetken aikaa hiljaisuudessa.

-Mitä tästä eteenpäin,

kysyin varovaisesti. Ääneni kuulosti aivan pienen lapsen ääneltä omissa korvissani ja tietyllä tapaa tunsinkin itseni sillä hetkellä lapseksi, joka odotti aikuisen tekevän päätöksiä puolestani.

-Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: abortti tai synnytys. Jos päätät synnyttää, niin voit harkita lasten antamista adoptioon, mutta se on riski. Iso riski. Jos Lotharion perhe ikinä saa tietää sinun synnyttäneen heille jälkeläisiä ja antaneen heidät eteenpäin, ainoastaan sinä et kuole, vaan myös heidän perheensä. Jos heillä on muita lapsia, niin todennäköisesti hekin kuolevat.

-Travis,

kuiskasin kauhuissani.

-Keira, olen pahoillani, mutta minun on pakko olla nyt suora. En aio sanoa, mitä sinun pitää tehdä, mutta faktat ovat tässä.

-En ikinä kykenisi aborttiin.

Päätös oli tullut sillä hetkellä, kun Travis alkoi sanella vaihtoehtojani.

-Niin minä arvelinkin. 

-Minä olen luvannut suojella sinua, joten se lupaus pitää. En sano, etteikö minua pelota. Totta hemmetissä pelottaa. Sinä et kuitenkaan selviä tästä yksin. 

Travis huokaisi syvään ja jatkoi:

-Minä alan etsiä meille isompaa asuntoa.

-Meille?

-Sinä tarvitset apua, kun lapsi syntyy. Yliopistoa et jätä kesken tämän takia.

Keskustelimme pitkälle yöhön lähitulevaisuudesta ja olin helpottunut. Pelkoni oli ollut, että Travis hylkää minut, joudun lopettamaan yliopiston ja asun pian kadulla pienen lapsen kanssa. Keskustelujen aikana oli käynyt selväksi, että näin ei tapahdu. Travisin mieli oli looginen, ratkaisukeskeinen. Hän tutki läppäristäni vaihtoehtoja ja löysi tiedon, että satamaan oltiin rakentamassa vuokrarivitaloa ja asuntoihin etsittiin jo vuokralaisia. Talo toimitettaisiin elementteinä, joten se olisi paikoillaan varsin pian. Travis laittoi saman tien hakemuksen puolestamme ja koska raskaus mainittiin tässä ensimmäisen kerran, hän varasi ajan minulle myös neuvolaan. Tarvitsisimme todistuksen raskaudestani.

Neuvolapäivänä olin hermostunut. Vatsani oli jo pyrkimässä ulospäin ja mietin, että mistä ihmeestä löytäisin rahat tuleviin vaatetarpeisiin. Puhumattakaan kaikista muista tarpeista, joita en osannut tässä vaiheessa edes nimetä!

Suihkussa ollessani muistin, että kaapissani oli yksi puolihame, jonka äiti oli välttämättä halunnut ostaa minulle, vaikka itse en kyseisestä vaatteesta ollut pitänytkään. Se riittäisi kuitenkin tähän alkuun, sillä totuus oli, että farkut eivät enää mahtuisi kiinni.

Neuvolan jälkeen olin vielä enemmän kauhuissani. Ultrassa oli näkynyt kaksoset. Kaksoset! Eikö yksi lapsi olisi mitenkään riittänyt?! Siinäkin oli yksi liikaa! Tämä oli juuri minun tuuriani.

Vatsalaukun nesteet pyrkivät taas ulospäin, kun kauhu sivalteli läpi vartaloni. Kaksoset. Mieleni teki itkeä, mutta kyyneltäkään ei tullut silmistäni ulos.

Istuin alas ja avasin television. Siellä näytettiin mielenosoitusta Tartosan yliopistolta järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Selostaja kertoi, että asiat olivat viime aikoina riistäytyneet käsistä. Minä arvasin miksi. Paolo Lothario oli muuttanut takaisin kaupunkiin isänsä kuoleman jälkeen ja aivan ilmiselvästi hän oli tarttunut toimeen tosissaan. Ensimmäisen kerran silmäni todella avautuivat, mitä pidemmälle uutinen eteni ja mitä perusteellisemmin asioista kerrottiin. Ja tuohon sukuun minä olin synnyttämässä aviottomat kaksoset.

**********

Voi kyllä! Sinead todellakin on raskaana ja odottaa kaksosia. Onneksi hänellä on elämässään toimen mies Travis auttelemassa. Sen verran sisukas Sinead on, että kyllä hän varmasti selviäisi yksinkin. Nyt hänen ei tarvitse. Tulevaisuudesta on kuitenkin tulossa erittäin mielenkiintoinen ja peli järjesti itselle tässä mahdollisuuksia vaikka ja mihin.