Prologi 2

 

Muistan ne aamut, kun ulkona oli pimeää ja viileää ja keittiössä oli lämmin laittaessani aamupalaa.

Äiti ja isä olivat niin kiitollisia, kun he saivat herätä valmiiseen pöytään.

Lähtölaskenta oli alkanut, mutta minä en tiennyt siitä mitään. Suoritin elämääni, kuten kuka tahansa teini-ikäinen tyttö.

Ja sitten oli Don. Meidän välillämme väreili ja olimme kaikessa hiljaisuudessa alkaneet seurustella.

Katselimme tähtiä ja osoittelimme toinen toisillemme eri tähtikuvioita. 

-Sinead. Mä rakastan sua,

hän vihdoin sanoi ja sydämeni jätti lyöntejä välistä.

-Niin mäkin sua,

vastasin ja rakastinkin, koko sydämestäni.

-Mennään puumajaan. Mä haluan koskettaa sua,

Don kuiskasi. Nyökkäsin sanattomana. Olin valmis ottamaan ihan minkä tahansa askeleen hänen kanssaan.

-Sinead,

kuului äitini käskevä ääni ja Don melkein pudotti minut pelästyksestä.

-Sisälle,

äiti määräsi ja miten se minua korpesikaan sillä hetkellä.

-Sinead, sinun on välittömästi lopetettava tämä suhde,

isäni sanoi tiukasti.

-Mä rakastan sitä.

-Se ei tule kuuloonkaan. Tämä hulluttelu loppuu nyt heti!

-Isä!

-Isäsi on oikeassa,

äiti myötäili ja en ollut uskoa korviani.

-Don ei ole sinua varten.

-Mä en ymmärrä mitä teillä on Donia vastaan!

-Älä huuda Sinead.

-Jos Donin isä saa tietää, meidän perheemme on tuhoon tuomittu.

Äiti näytti niin kovin pelästyneeltä, mutta olin varma, että hän liioittelee.

-Mitä ihmeen juttuja nää nyt oikein on? Miten niin tuhoon tuomittu? Onko ihan pikkuisen dramaattista äiti.

-Sinead, Paolo on... hän kuuluu mafiaan. Donille on ihan varmasti hänen vanhempiensa puolelta valittuna jo vaimo ja tämän naisen kanssa Don tulee menemään naimisiin, kun hän aikuistuu.

-Millä keskiajalla te kuvittelette, että me eletään? Valittu vaimo? Äiti, ihan oikeasti.

-Lotharion suku on Tartosan kuuluisaa mafiasukua Sinead. On parempi, kun heti kättelyssä ymmärrät, että teidän välillenne ei voi syntyä mitään. Paolo ei aio sallia ainokaisen poikansa seurustelua irlantilaisen tytön kanssa. Jos te ette katkaise tätä suhdettä heti, me olemme kaikki vaarassa.

-Äiti, todellisuuteen takaisin. Mun ja Donin seurustelu ei kuulu kenellekään ulkopuoliselle.

-Declan, meidän täytyy alkaa valmistautua muuttoon,

äiti sanoi isälleni pääni ylitse. Aloin hätääntyä.

-Mutta äiti...

-Minä annan sinulle yhden henkilön yhteystiedot. Hän on isäsi vanha ystävä. Jos meille tapahtuu jotakin, haluan, että sinä lähdet täältä heti ja otat tähän henkilöön yhteyttä.

-Äiti..

-Rukoile Sinead. Herra meitä auttakoon.

Tällä välin ulkona Tyrone Pancakes ja Jack Jordan ( Elizan isä ) keskustelivat Donin kanssa. Kuulin siitä seuraavana päivänä koulussa.

-Don, ymmärräthän, että sinun on katkaistava suhde Sineadin kanssa,

Tyrone sanoi huolestuneen oloisena.

-Isä ymmärtää kyllä,

Don vastasi itsepäisesti.

-Oletko valmis lyömään asiasta vetoa,

Jack kysyi.

-Ei isä mikään hirviö ole.

-Ei tietenkään, eikä meistä kumpikaan sitä tarkoita,

Tyrone vastasi sukkelasti ja jatkoi,

-Mutta isälläsi on vahvoja mielipiteitä ja irlantilainen tyttöystävä ei kuulu taatusti hänen suunnitelmiinsa sinun varallesi.

-Mä puhun isän kanssa itse nyt heti.

-Ehkä olisi parempi, jos et kuitenkaan puhuisi,

Tyrone huomautti.

-Mä arvostan teitä, mutta mun tyttöystävästä mä en luovu. En edes mun isän takia.

-Ainakin me yritimme,

Jack sanoi Tyronelle hiljaa.

Viimeinen asia, jonka Don oli nähnyt lähtiessään paikalta, oli Jackin lannistunut katse. Don nauroi minulle koulussa ja minä nauroin hänen kanssaan. Nuorena sitä kuvittelee elävänsä ikuisesti. Kuvittelee, että kaikki on mahdollista.

Tullessani koulusta kotiin löysin isäni eteisestä.

Äiti makasi keittiön lattialla. Heissä molemmissa oli myrkytyksen jäljet.

Vaikka olin shokissa, toimin kuten äitini oli minua ohjeistanut. Vapisin kauttaaltani pakatessani vähäisiä vaatteitani matkalaukkuun. Kyyneleille ei ollut aikaa. Soitin äidin antamaan puhelinnumeroon ja mies toisessa päässä joutui kysymään pariin kertaan selvennyksiä, sillä ääneni kulki kuiskauksena. 

Istuin tietokoneen äärelle varatakseni lentomatkan miehen ohjeiden mukaan. Olin lähellä romahdusta. Suljin silmäni hetkeksi, pusersin kyyneleet takaisin.

En ymmärtänyt miten tämä oli mahdollista. En ollut uskonut vanhempiani, Don ei ollut uskonut naapurin miehiä. Koko elämäni oli sen vuoksi romahtanut yhdessä hetkessä ja omakin henkeni oli vaarassa. Kaikki tarinat, joiden olin kuvitellut olevan vain niitä, tarinoita, olivatkin totta. Mafia oli todellinen. Ja Paolo oli peto. Minä pakenin.

**********

Sineadin elämä on muuttunut perusteellisesti ja hän pakenee henkensä edestä. Minne hän menee ja kuka on isän vanha ystävä, joka auttaa häntä?