Kerrankin Travis oli sanaton. Olin jo uskonut, että hänellä on vastaus ja mielipide aivan kaikkeen, mutta vihdoin olin saanut hänet hiljaiseksi.
-Niin lakia minä alan lukemaan. Aion tulla huippuasianajajaksi ja saattaa Donin isän vastuuseen siitä, mitä hän vanhemmilleni teki.
-Ihan kaunis ajatus Keira, mutta muutama tosiasia nyt tähän väliin. Sinä olet todistajansuojeluohjelmassa. Rikos sinua tai sinun perhettäsi vastaan on tehty sinun ollessasi alaikäinen, joten sinun tietosi ovat sinetöidyt.
Sydämeni muuttui hetkessä raskaaksi näistä tiedoista ja inhosin myös sitä, että Travis kutsui minua Keiraksi.
-Mutta eletään hetki tässä fantasiamaailmassa, jota olet nyt kovasti luomassa. Ajatellaan, että sinusta tulee aikanaan huippuasianajaja ja saat avattua tietosi todistajansuojeluohjelmasta. Ensimmäiseksi tietenkin sinun täytyy varautua siihen, että Lotharion palkkamurhaaja on ovesi takana saman tien.
-Jos hyvin käy, kuolet nopeasti ja kivuttomasti.
-Hyvin?
-Huonossa tapauksessa sinut otetaan vangiksi, heitetään johonkin kellariin, jonka olemassa olosta tietävät vain harvat ja valitut ja sinua kidutetaan viikkokausia. Kuukausikausia. Ehkä vuosia.
Voi paska. Travis oli aivan oikeassa ja tunsin putoavani samaan kuoppaan, josta olin juuri hetki sitten noussut ylös. Mitä minä sitten tekisin? Minun oli jotenkin saatava se perhe vastuuseen, mutta valitsemani tie näytti päätyvän umpikujaan.
-Tottakai sinusta voi edelleenkin tulla asianajaja, jopa loistava alallasi, mutta tätä kautta et pääse heihin käsiksi ilman, että he pääsevät käsiksi sinuun. Muista myös, että tähän kaikkeen menee vuosia, ihan vain sillä, että päätät uhmata kaikkia todennäköisyyksiä ja asettaa itsesi vaaralle alttiiksi, niin sinulla saattaa olla myös jo tuolloin oma perhe. Lapsia. Puoliso. He eivät siinä tapauksessa välttämättä nappaa sinua, vaan he ottavat jonkun, joka on sinulle rakas.
En uskonut saavani lapsia koskaan. En halunnut heidän käyvän läpi tätä helvettiä, jota itse elin. Puoliso? Sellainen minulla ehkä siinä vaiheessa saattaisi jo ollakin. Mistäpä sen tietäisi, vaikka en uskonut vahvasti siihenkään.
-Mitä minä sitten teen? Minä todella haluan heidät vastuuseen, jos en sitten omasta puolestani, niin kaikkien muiden, sillä tuskinpa minun perheeni on ainoa, jonka he ovat päästäneet päiviltä.
Travis katsoi minua hetken miettivästi.
-Sinun kannattaa lukea itsesi tuomariksi.
-Tuomariksi? Miksi?
-Tuomarina sinä pääset kiinni kaikkiin niihin asiakirjoihin, joihin asianajajana et pääse. Sen lisäksi pääset osaksi tuomarikiltaa.
-Kuulostaapa.. keskiaikaiselta.
-Varmaan niiltä main termi on peräisin.
-Mitä tämä kilta sitten tekee? Millä lailla se auttaisi minua?
-Jos olisit hetken hiljaa, niin saisin ehkä kerrotuksi asian loppuun.
Mutisin jotain hyvin painokelvotonta ja huvittunut hymy häivähti Travisin kasvoilla.
-Tuomarikillan kautta pääset koko Simlandian laajuiseen verkostoon, jossa voit olla edesauttamassa lakien luomisessa ja... rummun pärinää... yhteistyössä selvittää muiden tuomareiden kanssa järjestäytynyttä rikollisuutta sekä siihen liittyviä perheitä. Sinun ei tarvitse omilla kasvoillasi olla missään kohtaa tekemisissä Lotharion perheen kanssa, mutta voit vaikuttaa taustalla ja edesauttaa heidän saattamistaan oikeuden eteen.
-Mistä sinä tiedät tämän kaiken,
kysyin epäluuloisena. Yrittikö Travis huiputtaa minua?
-Sinähän tiedät mikä minun ammattini on.
-Jotain pelaamiseen liittyvää,
sanoin tuskastuneena ja huitaisin kädelläni ilmaa.
-Älä yhtään pyörittele silmiäsi. Kas kun osa peleistä perustuu tavalla tai toisella todellisuuteen ja koska minä TEEN pelejä, olen päässyt tutkimaan asioita, joita monet muut eivät pääse.
Travisin poistuttua tein itselleni salaatin ja katselin televisiota. En oikeastaan rekisteröinyt mitä katsoin, sillä ajatukseni askartelivat tiukasti siinä, mitä minulle oli kerrottu. No, minusta ei siis tulisi asianajajaa. Minusta tulisi tuomari.
Olin jälleen täynnä toivoa ja innostuksen puuskassa lähdin ulos kävelemään, vaikka ilma oli jäätävä. Evergreen Harbour oli nimensä mukaisesti satama ja mereltä kävi tasainen tuuli, sillä pakkasta ei ollut niin paljon, että meri olisi jäätynyt. Tuuli oli kosteaa ja meni vaatteista läpi. Aloin jo melkein katumaan hetkellistä innostustani, kun minut pysäytettiin äänestystaululle.
Sain silmät ja suut täyteen tietoa tämän alueen käynnissä olevista äänestyksistä ja koska itseäni vaivasi jatkuva roskien löyhkä, talvella se vähän oli helpottanut, äänestin vihersuunnittelun puolesta. Sen tavoitteena oli saada myös alue roskista siistiksi.
Jos äänestys menisi haluamallani tavalla, niin ehkä oli kannattanutkin palella hetkinen.
Opinnot alkoivat ja sain käydä niitä suurimmalti osalti etänä.
Päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen istuin ruokapöydän ääressä, olin tietokoneella etäluennoilla ja kirjasin asioita vimmaisesti ylös.
Travis kävi aina toisinaan asunnollani kääntymässä, mutta hädin tuskin huomasin häntä. En ollut koskaan tajunnut, että olin oikeasti hyvä opiskelija. Ehkä siksi, että minulla ei ollut nyt muuta elämää. Kaikki pyöri opiskelun ympärillä.
Ruokaa valmistaessa olivat ne ainoat hetket, kun ajatukseni eivät olleet opiskelussa millään tavalla.
Silloin muistin haluamattani niitä aikoja, kun äitini opetti minut kokkaamaan ja kuinka ilahtuneita vanhempani olivat aina, kun heille oli ruuat valmiina heidän lähtiessään töihin ja palatessaan sieltä.
Oli niitä päiviä, kun ahdistus menneiden asioiden vuoksi oli niin päällekäyvää, että edes hyvin valmistettu ruoka ei tahtonut maistua.
Saatoin saada osan syötyä ja sen jälkeen taputtelin vain ruokaa haarukalla. Ja itkin. Siksi oli parempi, kun mieli askarteli jossain aivan muualla. Pystyin sulkemaan todellisuuden opiskelujen taakse.
Kevään koittaessa kaupunki vihdoin siistiytyi. Roskat olivat poissa ja löyhkä oli menneisyyttä. Tottakai meri ja itse satama aiheuttivat omat tuoksunsa, mutta ne eivät lopultakaan olleet pahoja. Varsinkaan meren tuoksu. Kun seisoin korkealla mäen päällä, kaukana satamasta, alusten diesel katkut eivät kantautuneet sinne.
Loppukoepäivän aamuna olin niin jännittynyt, että oksensin. Koko vatsa oli yhtä solmua täynnä.
Kesän koittaessa sain vihdoin tulokset.
Olin päässyt läpi ensimmäisestä kaudesta ja suorittanut niin paljon oppipisteitä, että opettajat olivat vaikuttuneita. He sanoivat, että jos jatkaisin toisen kauden samalla tavalla, niin valmistuisin ennätysajassa. Ja miksi ei? Eihän minulla ollut mitään muutakaan.
**********
Sinead / Keira on suorittanut ensimmäisen lukukauden yliopistosta ja päättänyt ponnistaa koko yliopiston läpi kahdessa lukukaudessa sekä valmistua teininä. Hän on varsin yksinäinen tällä hetkellä ja käyttää kaiken aikansa opiskeluun. Tämän lisäksi ( mitä kuvissa ei näy ) hän liikkuu päivittäin: joogaa, käy kuntosalilla ja/tai lenkillä.
Seuraavassa osassa tapahtuu jo jotain Sineadin normaalista elämästä poikkeavaa. Peli järjesti minulle pienen yllätyksen ja päätin käyttää sen hyväkseni tarinallisesti. Suurimmalti osalti siis hallitsen itse peliä, mutta toisinaan ( simien vahva tahto ) simit päättävät tehdä asioita ja tällä kertaa annoin heidän näin toimia. Mitä luulette, että tulee tapahtumaan?
Ja ps. Sinead todellakin taputtelee surullisessa mielentilassa haarukallaan salaattia tuossa yhdessä kuvassa.
